MAATIEDOSTO:(only in Finnish) KIINAN KANSANTASAVALTA (Päivitetty: 10.9.1999) Valtion nimi: Kiina Virallinen nimi: Kiinan kansantasavalta Omalla kielellä: Zhonghua Renmin Gongheguo Suomeksi: Kiinan kansantasavalta Ruotsiksi: Folkrepubliken Kina Englanniksi: People's Republic of China Ranskaksi: République Populaire de Chine Saksaksi: Volksrepublik China Venäjäksi: kitaiskaja narodnaja respublika ________________________________________________________________ Itsenäistynyt: Kiinan kansantasavalta perustettiin 1. 10. 1949 Kansallispäivä: 1. 10. Päivän nimi omalla kielellä ja guoqingjie selitys: kansantasavallan perustamispäivä ________________________________________________________________ Suomi tunnustanut: Tunnustanut Suomen: (Kiinan tasavalta) Diplomaattisuhteet: (Suomen ja Kiinan tasavallan väliset diplomaattisuhteet solmittiin 1919. Suhteet keskeytyivät de facto syyskuussa 1944.) ________________________________________________________________ Poliittinen järjestelmä: kommunistipuolueen johtama kansantasa- valta Valtiomuoto hyväksytty: 1954 Poliittisen järjestelmän piirteet ja historia: Maanviljelyskulttuureja alkoi kehittyä Kiinassa Keltaisen joen mutkassa neoliittisella kaudella 6000—2000 eaa. Pronssikaudella syntyivät ensimmäiset kaupunkimuodostelmat. Tältä ajalta (n. 1500 v eaa) ovat peräisin varhaisimmat kiinalaiset kuvakirjoitusmerkit, jotka ovat nykyisenkin kirjoitetun kiinan suora esiaste. Kaupunkivaltioiden kuninkaiden sukulaisilleen antamista läänityksistä muodostui 1000-luvulla eaa. ruhtinaskuntia, jotka kilpailivat vaikutusvallasta keskenään sotaisastikin. Pikkuhallitsijoiden runsaus loi markkinat kiertäville neuvonantaja-filosofeille. Kuuluisimpia filosofeja 600—200-luvuilla eaa. olivat taolaisuuden perustaja, myyttinen Laotse, lain koulukunnan tunnetuksitekijä Hanfeitse ja kungfutselaisuuden kanta-isä Kungfutse. Ruhtinaskunnista keskeisimmät, jotka sijaitsivat Keltaisen joen ja Jangtsen välisellä alueella Keski-Kiinan viljavalla alankoalueella, tunnettiin yhteisnimellä Zhongguo, Keskiset valtiot. (Nykyään Zhongguo tarkoittaa Kiinaa.) Qin-nimisen pikkuvaltion kuningas (joka otti nimekseen Qin Shi Huangdi, Ensimmäinen keisari Qin) onnistui v. 221 eaa. saamaan kaikki muut valtansa alle. Näin syntyi yksi ja yhtenäinen Keskustan valtakunta. Sen pääkaupunki sijaitsi nykyisessä Xi'anissa. Qin-keisarin aikana mitat, painot, rahat ja jopa vaunujen akselileveydet yhdenmukaistettiin kautta valtakunnan, samoin kuin kirjoitusjärjestelmä. Samoin yhdistettiin pikkuvaltioiden pohjoisrajojen suojavallit, ja siten syntyi sittemmin Kiinan muurina tunnetun valtavan rakennelman alkumuoto. Lain koulukunnasta tuli valtiollinen ideologia, ja muiden oppien kirjoitukset tuhottiin rovioilla. Qiniä seuranneen Han-dynastian aikana valtioideologiaksi nostettiin yksi Qin-keisarin vainoamista oppisuunnista, kungfutselaisuus. Hallitsijat toteuttivat kungfutselaisuutta vain ulkonaisesti, todellisuudessa hekään eivät voineet olla noudattamatta kiistatta tehokkaan, kyynisesti palkkioihin ja rangaistuksiin perustuvan lain koulukunnan oppeja. Niinpä kungfutselaisuus näivettyikin vanhojen perinnäistapojen vaalimista korostavaksi "säädyllisyysopiksi". Han-dynastiaa seurasi pitkä hajaannuksen aika 200-luvulta 500-luvun lopulle. Kiina oli jälleen yhtenäinen Sui- ja Tang-dynastioiden aikana (581—618, 618—907). Tang-valtion voima oli sen avoimuudessa. Sen talouden selkärankana oli Eurooppaan asti ulottunut Silkkitie. Kauppatavaroiden lisäksi maahan tuli ulkomaisia vaikutteita, mm. buddhalaisuus. Tangia seurasi uusi hajaannuksen aika. Song-dynastia (960—1279) yhtenäisti valtion jälleen, mutta sen valtaa uhkasivat koko ajan pohjoisen valloittajakansat. Mongolit ulottivat valtansa koko Kiinaan Yuan-dynastiana (1279—1368) ja perustivat pääkaupungin nykyisen Pekingin paikalle. Mongolien valtakausi alkoi heiketä, kun mahtava mongolivaltio hajosi osiin, ja koitti kiinalaisen Ming-dynastian kausi (1368—1644). Sinä aikana Kiina oli ehkä lähimpänä todellista "Keskus-tan valtakuntaa", jolloin se oli kiistatta johtavin sivilisaatio maailmassa. Ming-kausi on Kiinan toinen suuri kulttuurin ja taiteiden kukoistuskausi, jonka tunnetuinta tuotetta, sinivalkoista posliinia, vietiin suurilla purjealuksilla Afrikkaan saakka. Kiinan "vasalleja" eli Kiinalle tribuuttia suorittavia maita olivat mm. Korea, Annam, Siam, Burma ja lyhyen ajan Japani (v. 1404–1549). Ming-kauden rappio ja samalla sulkeutuminen alkoi 1500-luvulla. Sitä käytti hyväkseen koilliskiinalainen mantšuheimo. Mantšut perustivat Qing-nimisen dynastian käyttäen hyväkseen Mingin aikaista hallintojärjestelmää ja kunnioittivat jähmeän hallinnon, sisäänpäinkääntyneisyyden ja kasvavan yksinvallan perinnettä siinä määrin, että siitä tuli vähitellen kaikki uudistukset estävä tekijä. Qing-kauden aikana Kiina laajentui, kun useita, perinteisesti löyhässä vasallisuhteessa olleita alueita (kuten Tiibet ja Sinkiang) liitettiin kiinteästi Kiinan keskusvallan alaisuuteen. Laajimmillaan Kiina käsitti suuret alueet Keski-Aasiaa ja Siperiaa, kuten Mongolian, Mantšurian ja sen koillispuoliset alueet, ml. nykyisen Vladivostokin ja Sahalinin saaren. Uudistuksiin kykenemätön Kiina avautui ulkomaankaupalle vastentahtoisesti. Kauppaa sai käydä vain eteläisen Kiinan Kantonin satamassa. Iso-Britannia alkoi kauppa-alijäämästä päästäkseen dumpata siirtomaastaan Intiasta oopiumia Kiinaan maksuksi hopean sijaan. Kiinan pyrkiessä rajoittamaan oopiumin tuontia maahan syttyivät ns. oopiumisodat (1840—1860). Sotien tuloksena Kiina pakotettiin avaamaan viisi satamaa ulkomaankaupalle, Shanghaihin perustettiin ulkomaalaisille oma hallintoalue ja Hongkongin saari luovutettiin Isolle-Britannialle. Heikkenevä Qing-dynastia oli 1900-luvun alkupuolelle tultaessa menettänyt Venäjälle 1,4 miljoonaa neliökilometriä reuna-alueistaan. Burman ja Vietnamin tribuuttivaltiot menetettiin Isolle-Britannialle ja Ranskalle. Japania vastaan käydyn sodan tuloksena Taiwan ja Liaodongin niemimaa pakkoluovutettiin Japanille. Saksa valtasi Shandongista Qingdaon satamakaupungin. Poliittisen järjestelmän jälkeenjääneisyys ja suuret yhteiskunnalliset muutokset tekivät Qing-kauden lopusta hyvin epävakaata aikaa. Syntyneistä kapinaliikkeistä tunnetuimmat olivat Taiping- ja boksarikapina. Kiinasta tuli tasavalta v. 1911, kun Keski-Kiinassa ollutta kansannousua seurasi kansannousujen ja kapinoiden aalto muualla Kiinassa. Useita Keski-Kiinan maakuntia erosi keisarikunnasta. Kompromissin syntyminen erilaisten ryhmittymien välille ja tasavallan muodostuminen oli paljolti vallankumousaktivisti Sun Jatsenin ansiota, ja hänet valittiinkin väliaikaiseksi presidentiksi. Kun koko eteläinen Kiina oli tasavaltalaisten hallussa, keisarin hovi ryhtyi neuvotteluihin ja alistui julistamaan koko Kiinan tasavallaksi v. 1912. Tasavalta menetti kuitenkin valtansa ympäri maata olleita yksityisarmeijoita johtaneille maakuntakenraaleille. Sun Jatsenin johtama kansallispuolue kuomintang (KMT) muodostui tasavaltalaiseksi vastavoimaksi maakuntakenraaleja vastaan. Komintern alkoikin avustaa KMT:ia v. 1923. Vuonna 1921 perustettu Kiinan kommunistinen puolue oli aluksi merkityksettömämmässä asemassa, mutta kasvoi nopeasti. Vuonna 1927 KMT aloitti täysimittaisen kommunistien likvidoinnin. Kiinan sisällissota muuttui kommunistien ja KMT:n väliseksi. Seuraavana vuonna KMT onnistui saamaan valtaansa käytännöllisesti katsoen koko Kiinan. Kommunistit joutuivat v. 1934 aloittamaan kaksi vuotta kestäneen 12 000 km:n pituisen strategisen perääntymisen eteläisessä Kiinassa olleelta tukialueeltaan pohjoisemmaksi. Manööveri tunnetaan nimellä Pitkä marssi, ja sen aikana kommunistisotilaiden määrä supistui 100 000 miehestä alle kymmenesosaan. Marssilla kommunistien johtajaksi nousi Mao Zedong. Toinen maailmansota alkoi Kiinassa v. 1931. Japani, joka oli saanut Mantšuriassa olleet Venäjän rautatiet hallintaansa Venäjän—Japanin-sodan seurauksena, perusti Mantšuriaan vasallivaltio Mantšukuon (Manzhouguo), jonka nukkehallitsijaksi suostui Qing-dynastian viimeisenä keisarina ollut Pu Yi. Nanjingin valtauksen yhteydessä v. 1937 Japanin armeija syyllistyi yhteen toisen maailmansodan raaimmista hirmuteoista. KMT ja kommunistit yhdistivät voimansa Japania vastaan v. 1936. Japani oli sotilaallisesti ylivoimainen ja joutui vetäytymään Kiinasta vasta kärsittyään muualla totaalisen tappion ja jouduttuaan antautumaan liittoutuneille. Sisällissota puhkesi heti uudestaan. Maon taktiikkana oli voittaa maaseudun köyhä väestö kommunistien puolelle maareformien avulla, perustaa maaseudulle sissitukikohtia ja iskeä sieltä liikkuvasti KMT:n joukkoja vastaan. KMT hävisi niin Yhdysvalloilta kuin Neuvostoliitostakin saamastaan materiaaliavusta huolimatta, ja Tšiang Kaišek joukkoineen pakeni Taiwanille. Siitä lähtien Taiwan on ollut Kiinan tasavallan hallituksen hallussa, mutta nykyään enää kourallinen maita tunnustaa sen Kiinan lailliseksi hallitukseksi. Mao julisti Kiinan kansantasavallan perustetuksi uuden pääkaupungin, Pekingin, Taivaallisen rauhan porttitornista. Neuvostoliitto solmi YYA-sopimuksen Kiinan kansantasavallan kanssa. Maolla oli kiire sosialistiseen utopiaan, joten jo 1955 julistettiin siirrytyn sosialismin seuraavaan vaiheeseen, kollektiiviseen talouteen ja proletariaatin diktatuuriin. Vuonna 1958 Mao aloitti ns. Suuren harppauksen teollisuustuotannon nostamiseksi. Sen seurauksena maatalous laiminlyötiin, minkä seurauksena oli jopa nälänhätä. Välirikko Neuvostoliiton kanssa v. 1960 aiheutti teknisen avun loppumisen. Vuonna 1966 Mao käynnisti suurimman kaikista koetuista kampanjoista: Suuren proletaarisen kulttuurivallankumouksen. Propagandakoneistoksi luodut nuorison Punakaartit saivat koko maan temmellyskentäkseen, ja mielivaltainen terrori levisi koko maahan. Kun Maokin katsoi kaaoksen menneen liian pitkälle, armeija komennettiin tammikuussa 1967 palauttamaan järjestys. Kulttuurivallankumouksen luovan tauon aikana Kiina ja Yhdysvallat ilmoittivat yllättäen pyrkimyksestään normalisoida suhteensa. YK päätti lokakuussa 1971 antaa Kiinan tasavallan hallussa olleen Kiinan paikan YK:ssa ja sen turvallisuusneuvostossa Kiinan kansantasavallalle. Presidentti Nixon vieraili Kiinassa v. 1972. Maon vaimon johtama ns. Neljän kopla jatkoi kulttuurivallankumouksen eteenpäinviemistä. Neljän koplan hyökkäyksen kohteeksi joutui Maon uskollisin työtoveri, pääministeri Zhou Enlai. Mao sai kuitenkin v. 1973 nostettua pragmaattisen talousuudistajan Deng Xiaopingin Zhoun seuraajaksi. Mao kuoli syyskuussa 1976, ja neljän kopla pidätettiin. Seuraavan vuoden aikana Kiinan vaikutusvaltaisimmaksi poliitikoksi nousi Deng Xiaoping. Deng aloitti v. 1978 ns. uudistus- ja avautumispolitiikan. Seuraavan vuosikymmenen aikana maatalouden kollektivisointi purettiin, yksityisyrittäminen vapautettiin, ulkomaisille sijoittajille ja yritystoiminnalle luotiin useita etuisuuksia tarjoavia erityistalousalueita, työ- ja rahamarkkinoita vapautettiin. Kiina alkoi toteuttaa "sosialismia kiinalaisin erityispiirtein" ja ryhtyi etenemään kohti "sosialistista markkinataloutta." Suhteet Yhdysvaltoihin normalisoitiin v. 1979. Ison-Britannian kanssa v. 1984 solmitun sopimuksen mukaisesti Hongkong palautettiin Kiinalle . 1980-luvun puolivälissä talousuudistuksen sivuilmiöt, erityisesti hintojen nousu, alkoivat aiheuttaa mielenilmauksia. Samalla vaadittiin poliittisen vaikutusmahdollisuuden kanavia ja sanavapautta. Ns. demokratialiikehdintä huipentui keväällä 1989 joukkomielenosoituksiin Taivaallisen rauhan aukiolla. Kiinan johto pelkäsi paitsi oman asemansa puolesta, myös maan ajautumista kaaokseen ja jopa sisällissotaan. Niinpä puoluejohdon ja Deng Xiaopingin käskystä kesäkuun 3. ja 4. päivän välisenä yönä raskaasti aseistetut sotilaat mursivat kaupunkilaisten pääkaduille rakentamat barrikadit ja tyhjensivät Tian'anmen-aukion mielenosoittajista. Arviolta ainakin 400 siviiliä sai surmansa. Uudistuspolitiikka sai uutta liikevoimaa v. 1992, kun Deng Xiaoping teki "etelän kiertomatkan", jolla hän halusi vauhdittaa talouden liberalisoitumista ja antaa uskoa talousvetureina toimiville eteläisen rannikon maakunnille. Matka oli Dengin viimeinen merkittävä esiintyminen julkisuudessa. Deng Xiaopingin kuolema helmikuussa 1997 katkaisi yksinvaltiaiden tai vahvojen johtajien perinteen Kiinassa. * * * Perustuslain mukaan Kiina on työväenluokan johtama, kansan demokraattiseen diktatuuriin perustuva sosialistinen valtio. Poliittista valtaa Kiinassa pitää hallussaan Kiinan kommunistinen puolue, jolla on noin 58 miljoonaa jäsentä. Puolueen tärkeimmät elimet ovat puolueen keskuskomitea, keskuskomitean politbyroo ja politbyroon pysyvä komitea. KKP:n keskuskomitean kokouksessa valittiin uudeksi puolueen pääsihteeriksi Jiang Zemin. Valinta uudistettiin viimeksi 15. puoluekokouksessa syyskuussa 1997. Kiinassa on lisäksi kahdeksan KKP:lle alisteista ns. demokraattista puoluetta, joilla ei käytännössä ole mitään poliittista merkitystä. Ne voivat harjoittaa vain rajoitettua jäsenhankintaa. Kiinan kansantasavallan nykyinen perustuslaki hyväksyttiin 4. 12. 1982 (aiemmat vuosilta 1954, 1975 ja 1978). Perustuslain mukaan Kiinan korkein valtioelin on viisivuotiskausiksi valittava kansallinen kansankongressi, joka vuosittain kokoontuu noin kaksi viikkoa kestävään istuntoon. Käytännössä valtaa käyttää kansallisen kansankongressin pysyvä komitea, joka kokoontuu istuntojen välillä. Kansankongressijärjestelmän toiminta-ajatuksena on perustuslain mukaan demokraattinen sentralismi. Kansankongressi valitsi maan presidentiksi Jiang Zeminin (toiseksi perättäiseksi kaudeksi) ja varapresidentiksi Hu Jintaon. Kansankongressin seuraava täysistunto on maaliskuussa 2003. Kiinan hallituksena toimii valtioneuvosto, johon kuuluu pääministeri, neljä varapääministeriä ja 29 ministeriä tai vastaavan arvoista, joista viidellä on valtioneuvoksen arvo. Pääministeri on Zhu Rongji. Kansankongressi nimittää (ja erottaa) valtioneuvoston jäsenet. Hallinnollisesti Kiina on jaettu 23 maakuntaan, viiteen autonomiseen alueeseen (Sisä-Mongolian, Ningxian hui-kansan, Sinkiangin uiguurien, Guangxin zhuang-kansan ja Tiibetin autonomiset alueet) sekä neljään suoraan keskushallinnon alaisena olevaan kaupunkiin (Peking, Shanghai, Tianjin ja Chongqing). Maakuntien (tai autonomisten alueiden) alaisuudessa ovat hierarkkisesti piirikunnat (tai piirikuntatasoiset kaupungit), kauppalat (tai maalaiskunnat, kaupunginosat) ja kylät. Suoraan keskushallinnon alaisuudessa olevat kaupungit jakautuvat kaupunginosiin ja maaseutupiirikuntiin. Maakunnissa ja autonomisilla alueilla piirikuntatason yläpuolella saattaa olla vähemmistökansallisuuksien autonomisia prefektuureja. – Suomen kuntatasoa vastaa funktionaalisesti Kiinassa lähinnä piirikuntataso. Kansankongressijärjestelmän alin porras on piirikuntataso, jolla toimitetaan ainoat suorat vaalit. Sen jälkeen alemman tason elin valitsee keskuudestaan edustajat ylemmän tason elimeen. Kylätasolla (ilman yhteyttä kansankongressijärjestelmään) kokeillaan paikallisjohdon valitsemista suorilla, vapailla vaaleilla. Taloudelliset ja sosiaaliset olot Kiina on yhä ensisijaisesti maatalousvaltio. Valtaosa väestöstä (n. 60 %) elää maaseudulla. Jos lisäksi huomioidaan kaupunkien maaseutualueilla elävä väestö, saadaan ei-urbaanin väestön osuudeksi n. 80 %. Toisaalta maaseudun kylissä ja kauppaloissa huomattava työllistäjä nykyään on pienet teollisuus- ja palveluyritykset, joiden palveluksessa on 30 % maaseudun työvoimasta (n. 20 % maan kokonaistyövoimasta). Niinpä maatalouselinkeinon (ml. kalastus ja metsätalous) osuus työvoimasta on alle 50 %. Maaseudulla tulot kasvoivat reformikauden alussa kaupunkeja nopeammin, mutta nyttemmin tilanne on muuttunut. Maaseudun keskitulo on 350 RMB/kk, kun kaupungeissa luku on 780 RMB/kk. Alueellinen vaihtelu on hyvin suurta. Kiinan keskimääräinen BKT/as. on noin 6 000 RMB, kun taas Shanghaissa se on n. 20 000 RMB. Teollisuustyöläisen keskipalkka itärannikolla on 830 RMB/kk ja alle 600 RMB/kk sisämaassa. Yksityisellä sektorilla teollisuuden keskipalkka on 1 500 RMB/kk, mikä on kaksi kertaa enemmän kuin valtionyrityksissä. Palkasta noin kolmasosan muodostaa erilaiset bonukset ja luontaisedut. Tuloerot myös alueiden sisällä ovat suuret. Esim. Pekingissä vain 0,3 % väestöstä luokitellaan hyvätuloisiksi (kuukausiansio yli 5.000 RMB), kun 30 % on heikkotuloisia (kuukausiansio alle 500 RMB). Absoluuttisen köyhyysrajan alla Kiinassa elää noin 50 miljoonaa ihmistä. Hintasäännöstelyn loputtua useimpien hyödykkeiden kohdalla kuluttajahintaindeksi on yli kaksinkertaistunut 1990-luvulla. Palkkakehitys on ollut hieman nopeampaa, joten keskimäärin elintaso on kasvanut. Inflaatio oli v. 1998 virallisesti vain 0,8 % (keskimääräinen inflaatio 1991-95 oli 11,4 %). Työttömyys- ja eläkevakuutusjärjestelmät ovat vasta rakenteilla. Kansainvälisten järjestöjen ja muiden maiden edustustot Pekingissä on diplomaattiluettelon (heinäkuu 1999) mukaan 147 suurlähetystöä, joista kahdeksan on edustettuina muualta. Lisäksi YK:n, EU:n ja Arabiliiton edustustot. YK:n erityisjärjestöistä ovat edustettuina UNDP, FAO, UNFPA, WFP, UNICEF, WHO, UNESCO, ILO, IBRD, UNHCR, UNIDO. ================================================================ Nimi: Jiang Zemin [dziang tsö-min](Jiang sukunimi) Valittu ensimmäisen kerran: , 2. kerran 16.3.1998 Seuraavat vaalit: 2003 Nimike omalla kielellä: guojia zhuxi (=valtion puhemies) Suomeksi: presidentti Ruotsiksi: president Dipl. kielellä: President ================================================================ Parlamentin nimi omalla kielellä: Quanguo Renmin Daibiao Dahui (Kansallinen kansankongressi) Rakenne: kerran vuodessa kokoontuva, väliaikoina päättävänä elimenä pysyvä komitea Vaalijärjestelmä: alimmalla tasolla (piirikunnat) suorilla, ei vapailla vaaleilla valittu edustus; ylemmillä tasoilla epäsuorilla vaaleilla valittu edustus; alueellisen edustuksen lisäksi kansallisuuksien ja joidenkin eturyhmien edustus ________________________________________________________________ Parlamentin kokoonpano vaaleissa: 2979 edustajaa (määrä vaihtelee istuntokausittain) Seuraavat säännönmukaiset vaalit: 2003 Puolueet: Kiinan kommunistinen puolue (Zhongguo Gongchandang) ja 8 ns. demokraattista puoluetta ________________________________________________________________ Parlamentin ulkopuoliset painostusryhmät: ei ole ================================================================ Hallituksen muodostamisaika ja rakenne: Kansankongressi nimitti 18.3.98 pääministeristä, neljästä varapääministeristä ja 5 valtioneuvoston jäsenestä koostuvan valtioneuvoston. ________________________________________________________________ Hallituksen kokoonpano: Pääministeri Zhu Rongji 17.3.1998 Varapääministeri Li Lanqing 29.3.93 Varapääministeri Qian Qichen 8.4.91 Varapääministeri Wu Bangguo 17.3.95 Varapääministeri Wen Jiabao 18.3.98 Valtioneuvoston jäsenet: (HUOM. Kaikki ministerit eivät ole valtioneuvoston jäseniä.) Chi Haotian Puolustusministeriö Guofangbu Ministry of National Defence Luo Gan Wu Yi (nainen) Ismail Amat Wang Zhongyu myös valtioneuvoston pääsihteeri
Ministeriöt:
Waijiaobu Ulkoministeriö Ministry of Foreign Affairs buzhang, Minister, ministeri Tang Jiaxuan 18.3.1998
Guofangbu Puolustusministeriö Ministry of National Defence buzhang, Minister, ministeri Chi Haotian, 29.3.93
Guojia Fazhan Jihua Weiyuanhui Valtion kehityssuunnittelukomissio State Development Planning Commission zhuren, Minister, puheenjohtaja Zeng Peiyan 18.3.1998
Guojia Jingji Maoyi Weiyuanhui Valtion talous- ja kauppakomissio State Economic and Trade Commission zhuren, Minister, puheenjohtaja Sheng Huaren 18.3.1998
Jiaoyubu Opetusministeriö Ministry of Education buzhang, Minister, ministeri Chen Zhili (nainen) 18.3.1998
Kexue Jishu Bu Tiede- ja teknologiaministeriö Ministry of Science and Technology buzhang, Minister, ministeri Zhu Lilan (nainen) 18.3.1998
Guofang Kexue Jishu Gongye Weiyuanhui Maanpuolustuksen tiede-, teknologia- ja teollisuuskomissio State Commission for Science, Technology and Industry for National Defence zhuren, Minister, puheenjohtaja Liu Jibin 18.3.1998
Guojia Minzu Shiwu Weiyuanhui Valtion kansallisuusasioiden komissio State Nationalities Affairs Commission zhuren, Minister, puheenjohtaja Li Dezhu (korealainen) 18.3.1998
Gong'anbu Yleisen turvallisuuden ministeriö Ministry of Public Security buzhang, Minister, ministeri Jia Chunwang 18.3.1998
Guojia Anquan Bu Valtiollisen turvallisuuden ministeriö Ministry of State Security buzhang, Minister, ministeri Xu Yongyue 18.3.1998
Jianchabu Tarkastusministeriö Ministry of Supervision buzhang, Minister, ministeri He Yong 18.3.1998
Minzhengbu Siviiliasiainministeriö Ministry of Civil Affairs buzhang, Minister, ministeri Doje Cering (tiibettiläinen), 29.3.1993
Sifabu Oikeusministeriö Ministry of Justice buzhang, Minister, ministeri Gao Changli 18.3.1998
Caizhengbu Valtiovarainministeriö Ministry of Finance buzhang, Minister, ministeri Xiang Huaizheng 18.3.1998
Renshibu Henkilöasiainministeriö Ministry of Personnel buzhang, Minister, ministeri Song Defu, 29.3.1993
Laodong he Shehui Baozhang Bu Työvoima- ja sosiaaliturvaministeriö Ministry of Labour and Social Security buzhang, Minister, ministeri Zhang Zuoji 18.3.1998
Guotu Ziyuan Bu Maa- ja luonnonvaraministeriö Ministry of Land and Resources buzhang, Minister, ministeri Zhou Yongkang 18.3.1998
Jianshebu Rakennusministeriö Ministry of Construction buzhang, Minister, ministeri Yu Zhengsheng 18.3.1998
Tiedaobu Rautatieministeriö Ministry of Railways buzhang, Minister, ministeri Fu Zhihuan 18.3.1998
Jiaotongbu Liikenneministeriö Ministry of Communications buzhang, Minister, ministeri Huang Zhendong, 2.3.1991
Xinxi Chanye Bu Ministry of Information Industry Informaatioteollisuuden ministeriö buzhang, Minister, ministeri Wu Jichuan 18.3.1998
Shuilibu Vesivarainministeriö Ministry of Water Resources buzhang, Minister, ministeri Niu Maosheng (mantsu), 29.3.1993
Nongyebu Maatalousministeriö Ministry of Agriculture buzhang, Minister, ministeri Chen Yaobang 18.3.1998
Duiwai Jingji Maoyi Hezuo Bu Ulkomaankaupan ja talousyhteistyön ministeriö Ministry of Foreign Trade and Economic Cooperation buzhang, Minister, ministeri Shi Guangsheng 18.3.1998
Wenhuabu Kulttuuriministeriö Ministry of Culture buzhang, Minister, ministeri Sun Jiazheng 18.3.1998
Weishengbu Terveysministeriö Ministry of Health buzhang, Minister, ministeri Zhang Wenkang 18.3.1998
Guojia Jihua Shengyu Weiyuanhui Valtion perhesuunnittelukomissio State Family Planning Commission zhuren, Minister, puheenjohtaja Zhang Weiqing 18.3.1998
Zhongguo Renmin Yinhang Kiinan kansan pankki People's Bank of China hangzhang, Governor, pääjohtaja Dai Xianglong 18.3.1998
Shenjishu Valtion tilintarkastaja National Auditing Office shenjizhang, Auditor-General, ylitilintarkastaja Li Jinhua 18.3.1998 ================================================================ Jäsenyys valtion kannalta tärkeimmissä järjestöissä: YK:n jäseneksi: 1971 YK:n elimet ja ohjelmat: Maailmanpankkiryhmä: 1980 Alueelliset kehityspankit: ADB 1986 Muut järjestöt aakkosjärjestyksessä: APEC 1997, IAEA 1984, IMF 1980 ================================================================ Pinta-ala: 9,561 milj. km2 Väkiluku: 1,2481 mrd (1998) Väestönkasvu: 9.53 ‰ (1998) Imeväiskuolleisuus: 33,0 ‰(1998) (tyttölapsilla 37,2 ‰) ________________________________________________________________ Etniset ryhmät: han 1125,5 milj. (v.1995) vähemmistöjä (virallisesti luokitellaan 55 vähemmistökansallisuutta, joiden yhteenlaskettu väkiluku on 111,2 milj.) Suurimmat vähemmistöt 55:stä (1990, väkiluku yli 2,5 miljoonaa): zhuang 15,5 milj. mantšut 9,8 milj. hui (han-muslimit) 8,6 milj. miao 7,4 milj. uiguurit 7,2 milj. yi 6,6 milj. tujia 5,7 milj. mongolit 4,8 milj. tiibetiläiset 4,6 milj. Pysyvästi asuvien suomalaisten määrä: Suomalaissiirtokunnan määrä noin 500, josta Pekingissä n. 350 (suomalaisten yritysten edustajia, opiskelijoita ja sl:n henkilökuntaa perheineen, jotka asuvat Kiinassa yleensä 2—5 vuotta). ________________________________________________________________ Kielet: kiina, vähemmistökieliä Kirjoitusmerkkeihin perustuva kirjakieli on koko maassa sama, mutta puhekieli vaihtelee murrealueittain. Hallitus kannustaa putonghuan ("mandariinikiinan") käyttöä maanlaajuisesti. Putonghualla tarkoitetaan pohjoiseen regionalektiin (päämurteeseen) pohjautuvaa standardisoitua ääntämystä ja kielioppia. Pohjoista regionalektia puhuu äidinkielenään yli 70 % väestöstä. Muita regionalekteja ovat mm. kanton, hakka ja Shanghain murre. Eri regionalektien puhujat eivät yleensä kykene ymmärtämään toistensa puhuttua kieltä. Suurimmat vähemmistökansallisuudet käyttävät myös omaa äidinkieltään. Kiinan kieli transkriboidaan nykyään yleisimmin käyttäen pinyin-äännekirjoitusta. Vanhempaan Wade-Giles-järjestelmään törmää vielä osassa kirjallisuutta sekä Taiwanilla. Pinyinillä kirjoitetaan esim. Mao Zedong (vanh. Mao Tse-tung), Xi'an (vanh. Hsi-an, Si-an), Chongqing (vanh. Ch'ung-ch'ing, Chung-king). Suomessa jotkut vakiintuneet paikannimet (Peking, Kanton, Hongkong, Tiibet, Sinkiang) ja muut kuin mandariinikiinaan pohjaavat nimet (Sun Jatsen, Tšiang Kaišek) voidaan kirjoittaa pinyinistä poikkeavalla tavalla. Uskonnot: buddhalaisuus n. 9,5 milj., taolaisuus, islam n. 14 milj., kristinusko n. 7,5 milj. ________________________________________________________________ Lukutaito ja sen kehitys: Kokonaan lukutaidottomia 12 % (145 miljoonaa); kokonaan tai osittain lukutaidottomia 21 % (205 miljoonaa). Kielen erikoisuudesta johtuen lukutaidottomuutta ei voida määritellä yksiselitteisesti. Täysin lukutaidottomien lisäksi on osittain lukutaidottomia, joiden hallitsema kirjoitusmerkkimäärä ei riitä kuin alkeellisimpaan luetun ymmärtämiseen. Lukutaitoisuusrajat ovat erilaiset kaupungeissa ja maaseudulla. Peruskoulussa opittu määrä kirjoitusmerkkejä ei riitä takaamaan lukutaitoa aikuisena, mikäli taitoa ei käytetä koulun päättymisen jälkeen, mistä johtuen uuslukutaidottomuus on jatkuva ongelma. Lukutaidottomista naisia on 71 % ja maaseudulla asuvia 80 %. Pahimmillaan joissakin maakunnissa lukutaidottomuus on 20—40 %. Työssäkäyvästä väestöstä kokonaan tai osittain lukutaidottomia on n. 17 %. Koululaitos: koulua käyvien osuus ikäluokassaan 81 %. (Kouluakäymättömien osuus on korkeimmillaan joissakin maakunnissa 30—40 %). Ei koko maan kattavaa järjestelmää. Tavallisesti 9-vuotinen peruskoulu, joka jakaantuu 4- tai 5-vuotiseen alakouluun, 2- tai 3-vuotiseen keskikouluun ja 2- tai 3-vuotiseen lukioon. Alemman tai ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneita on koko maassa vain 25 miljoonaa (alle 3 % työikäisestä väestöstä). ================================================================ Tuotannon jakautuma: maa- ja metsätalous 19,98%, teollisuus (ml. kaivostoiminta ja energiantuotanto) ja rakentaminen 48,89%, palvelut (ml. liikenne, telekommunikaatio ja kauppa) 31,13 % (1998) ________________________________________________________________ Luonnonvarat: kivihiili, öljy, mineraalit, metallit Kiinan raaka-aine- ja energiavarat ovat valtavat. Niiden sijainnista johtuen niiden hyödyntäminen on usein vaikeaa. Kiinan hiilivarat ovat maailman kolmanneksi suurimmat Yhdysvaltojen ja Venäjän jälkeen. Myös öljyvarat ovat huomattavat, joskin niiden hyödyntäminen on edistynyt huomattavasti hitaammin kuin uskottiin. Koko BKT: 73.4525 mrd RMB (1997) lähde: Kiinan tilastollinen vuosikirja 1998 BKT per capita: 6 079 RMB (1997) BKT:een kehitys: Kasvu v. 1998 7,9 % (keskiarvo ,0 %) Suorat ulkomaalaiset investoinnit (FDI): 52,13 mrd USD (1998), kasvua edellisvuoteen 2,2 % Valtion budjetti vuodelta 1997: tulot 865,11 mrd RMB, menot 923,36 mrd RMB Alijäämä: 58,24 mrd RMB (1997) Valuuttavaranto: 145 mrd USD (1998) Ulkomainen velka: 138 mrd USD (1998) %-osuus viennistä: 75 % (1998) HUOM! RMB = renminbi yuan (lyhennetään myös RMB¥, CNY); (Kiinan valuutan nimi on renminbi ja perusyksikkö yuan); 1 RMB¥ = n. 0,69 FIM (VIIII 1999) ________________________________________________________________ Työvoima, sen rakenne ja työttömyys: työvoima 688,5 milj. Maatalouselinkeinon (ml. kalastus ja metsätalous) osuus työvoimasta on alle 50 %. Teollisuus- ja rakennustyöväestön osuus on 24 %. Tästä puolet on kaupungeissa. Palvelualat työllistävät 16 % työvoimasta. Väestö- ja työväestöjakauman epäsuhta ilmentää vakavaa työvoimaylijäämää maaseudulla. Valtionyritysten uudistaminen, joka aloitettiin 1999 luvun puolessa välissä on todettu virheeksi. Kuitenkaan kehityksessä ei voida mennä taaksepäin, niinpä valtionlaitoksista irtisanotaan edelleen väkeä.Tilanne on jo aiheuttanut noin 100 miljoonan siirtotyöläisen siirtymisen laillisesti tai laittomasti maaseudulta kaupunkeihin, joissa on ollut tarjolla työtä erityisesti rakennustyömailla. Vailla työtä olevan ylijäämätyövoiman suuruudeksi arvioidaan 120 miljoonaa, ja määrän uskotaan kohoavan 140 miljoonaan vuosituhannen loppuun mennessä. Urbaani työttömyys on virallisesti 3,3 % (5,7 miljoonaa työtöntä), mihin on lisättävä lakkautuspalkalla olevat tappiollisten valtionyritysten työntekijät ja muut piilotyöttömät, joita arvioidaan olevan 20 miljoonaa. Reaalinen urbaani työttömyys on tällöin 14 %. Maaseudun ylijäämätyövoiman huomioiden kokonaistyöttömyyden ennustetaan nousevan 25 %:iin vuoteen 2000 mennessä.Yhteensä 16 miljoona lasketaan jäävän ilman työtä. ================================================================ Kokonaisvienti: 183,8 mrd USD (1998) kasvua 0,5 % (1998) Kokonaistuonti: 140,2 mrd USD (1998) laskua 1,5 % (1998) Tärkeimmät vientituotteet (1998, mrd USD): koneet ja laitteet (50,2),tekstiilit ja vaatetus (40,5), jalkineet, hatut ja sateenvarjot (10,3),kemianteollisuuden tuotteet (9,6), mineraaliöljyt ja sähkö (5,2),elintarvikkeet ja tupakka (4,3) Tärkeimmät tuontituotteet (1998, mrd USD): koneet ja kuljetuskalusto (56,8), kemianteollisuuden tuotteet (20,2),tekstiilit ja tekstiilitavarat (11,1), mineraaliöljyt (6,8), rauta ja teräs (6,5) Tärkeimmät vientimaat ja -alueet (1998, prosenteissa kokonaisuudesta): Hongkong (21,1), Yhdysvallat (20,7), Japani (14,5), Saksa (4,0),Etelä-Korea (3,4), Alankomaat (2,8), Iso Britannia (2,5),Singapore (2,1), Taiwan (2,1). Tärkeimmät tuontimaat ja alueet (1998, prosenteissa kokonaisuudesta): Japani (20,1), Yhdysvallat (12,1),Taiwan (11,9), Etelä-Korea (10,7), Saksa (5,0), Hongkong (4,8), Singapore (3,0), Venäjä (2,6) Kiinan ulkomaankauppa on kasvanut tasaisesti vuodesta 1983 alkaen, ja nousi v. 1997 325,6 miljardiin USD:iin. Kiina on näin 10. sijalla maiden välisessä ulkomaankauppatilastossa. Kasvun nousun hidastuminen 1998 selittyy sillä, että kysyntä Japanissa, Etelä-Koreassa ja ASEAN-maissa on vähentynyt Aasian talouskriisin takia. Peräti 41,7 % Kiinan viennistä tapahtuu kokonaan tai osittain ulkomaisessa omistuksessa olevien yritysten toimesta.Myös kasvava salakuljetus laskee vientilukuja. Vienti Japaniin laski v. 1998 ensipuoliskolla 4,3 %, ASEAN-maihin 12,9% ja Etelä-Koreaan peräti 30,2 %. Sen sijaan Aasiaan menevä kokonaisvienti on noussut hiukan. Kiinan vienti Yhdysvaltoihin nousi 18,4% ja EU:hun peräti 25 %. Toukokuussa Kiinan viennin kokonaismäärä jopa hetkellisesti laski, ensi kertaa 22 kuukauteen. Teollisuustuotteet muodostavat Kiinan viennistä suurimman osan, tästä suurin osa koneita ja laitteita (25 %). Kiina on hiljalleen liberalisoinut ulkomaankauppaansa, vähentäen hallinnollisia esteitä ja siirtyen yhä enemmän käyttämään lakeja, tulleja, vaihtokursseja ja korkoja säätelyinstrumentteinä. Kiina on myös jatkuvasti alentanut tulleja, lokakuussa 1997 keskimääräinen tulli putosi 17 %. Kiina on luvannut jatkaa tätä kehitystä, aluksi alentamalla tullit 15 %:iin vuoteen 2000 mennessä, ja 10 %:iin v. 2005. Japani, Hongkongin erityishallintoalue, Yhdysvallat, Euroopan Unioni, Etelä-Korea, Taiwan, Singapore, Venäjä, Australia ja Indonesia vastaavat 87 %:sta Kiinan ulkomaankaupasta. Kaakkois-Aasian maiden kanssa käyty kauppa on luonnollisesti vähentynyt, kun taas EU-maiden ja Yhdysvaltain kanssa käyty kauppa on lisääntynyt.
Suomen kokonaisvienti Manner-Kiinaan: v. 1998: 6,764 mrd FIM (+78%) I-V 1999: 2,287 mrd FIM (-16%) Suomen kokonaisvienti Hongkongiin: v. 1998: 2,869 mrd FIM (-27%) I-V 1999: 893 milj. FIM (-33%) Suomen kokonaistuonti Manner-Kiinasta: v. 1998: 3,167 mrd FIM (+10%) I-V 1999: 1,291 mrd FIM (+8%) Suomen kokonaistuonti Hongkongista: v. 1998: 1,040 mrd. FIM (+64%) I-V 1999: 472 milj. FIM (+17%) Suomen tärkeimmät vientiartikkelit Manner-Kiinaan (1998):
(telekommunikaatiolaitteista 44,2%, erikoiskoneista 12,1%, voimakoneista ja moottoreista 7,1% sekä yleiskäyttöisistä teollisuuskoneista ja -laitteista 7,1% kokonaisviennistä),
Tärkeimmät tuontiartikkelit Manner-Kiinasta (1998):
(vaatteet 26,2%, sekalaiset teollisuustuotteet 11,6%, jalkineet 4,0% kokonaistuonnista)
Edellämainitut luvut ovat huomionarvoisia mm. seuraavista syistä:
Suomen ja Kiinan väliset kauppapoliittiset perussopimukset: Ensimmäinen kauppasopimus Suomen ja Kiinan kansantasavallan välillä solmittiin vuonna 1953. Uusi pitkäaikainen kauppasopimus tuli voimaan vuoden 1983 alusta, jolloin kaupan maksuissa siirryttiin vapaavaluuttapohjalle. Sopimukseen liittyy suojalauseke kaupan kohtuullisen ja häiriöttömän kehittymisen varmistamiseksi. MFA-pohjainen tekstiilisopimus oli voimassa vuosille 1987-1991. Uusi tekstiilisopimus allekirjoitettiin . GSP-kohtelu myönnettiin Kiinalle vuoden 1980 alusta. Vuonna 1979 allekirjoitettiin sopimus taloudellisesta, teollisesta, tieteellisestä ja teknisestä yhteistyöstä. Investointisuojasopimus on ollut voimassa vuodesta 1986 ja sopimus kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi allekirjoitettiin . Sopimusten hallintoa ja niiden täytäntöönpanoa valvovat hallitusten väliset kauppa- ja TTTT-sekakomissiot. TTTT-sekakomission alaisuudessa toimii erityisalojen työryhmiä. Tieteellis-tekninen yhteistyösopimus tuli voimaan . Tieteellis-teknistä yhteistyötä hallinnoi Suomen osalta kauppa- ja teollisuusministeriö. ________________________________________________________________ Suomalaiset yritykset maassa, etabloituminen, investoinnit, yhteisyritykset: Kiinassa arvioidaan olevan tällä hetkellä suomalaisia tai yrityksiä, joilla on yhteyksiä Suomeen yhteensä n. 170-180, joista 60-70 yhteisyritystä, lähinnä tuotantolaitoksia. Seuraavassa esimerkkejä: ABB, Acta, Ahlström, April Fine Paper, ASG, Beaver Knitwear, Comboral, Cultor, Damco Meritime, Detection, Ecotec, Elecster, Eltete Ab Oy, Ensign Freight, Enso-Gutzeit, Feilong, Finet, Finnair, Fortum , Infosto, Jaakko Pöyry Oyj, JMK & Tradea, Kamewa, Kaukomarkkinat, Kemira, Kone, Konecranes, Kurki Fashion (Beijing), Kvaerner, KWH Pipe, Labsystems, Leaf, MacCregor, Medko-Medical, Merita, Metsä Serla, Neles Control, Neste, Netpoint, Nextrom, NK Optical Cables, Nokia, Nopon, Nordberg, Noviter, Oras, Outokumpu, Partec, Rautaruukki, Raute, Rettig Heating, Riotec, Santasalo, Separtec, Stora Enso, Sunds Defibrator, Talo Furniture, Tamrock, Tecnomen, Thomesto, UPC Consulting, UPM-Kymmene, Upofloor, Vaisala, Valmet, Wärtsilä Diesel Maan talouspolitiikka ja kauppapolitiikka: Kiinan talouden uudistamispolitiikassa on viimeksi kuluneen vuoden aikana tultu ratkaisujen eteen. Kommunistipuolueen 15. kokous syyskuussa 1997 jakoi puoluejohdolle "carte blanchen" toteamalla, että sosialismin alkuaste, jota Kiina nyt elää, voi kestää vielä kymmeniä vuosia. Tänä aikana yritysten saaminen tehokkaiksi on yksi yhteiskunnan perustehtävä. Valtionyritysten saneeraamisen ja muiden tarpeellisten, radikaalienkin, leikkauksien vuoksi on sallittava aiemmin kommunistisessa Kiinassa ennenkuulumattomia asioita, kuten yritysten konkursseja ja työttömyyttä. Pääministeri Zhu Rongjin hallitusjulistuksessa kansankongressille maaliskuussa 1998 hallitukselle asetettiin kolme päätehtävää: uudelleenorganisoida valtionsektori, saada finanssilaitos toimimaan liiketaloudellisten periaatteiden mukaan, ja saneerata ylisuurta hallintokoneistoa. Tehtävä on vaativa, kun samaan aikaan inflaatiotavoite asetettiin 3 %:iin ja kasvutavoite 8 %:iin. Vuonna 1997 talouskasvu oli jo hidastunut melkoisesti vuosikymmenen keskiarvosta: 12 %:n kasvusta. BKT:n kasvu vuonna 1998 oli 7,9%. Inflaatio on 0% Myös luonnosta johtuvat ongelmat, alkuvuoden kuivuus pohjois- ja länsi-Kiinassa sekä loppukesästä monia Kiinan osia koetelleet tulvat, jotka ovat olleet pahimmat miesmuistiin, ovat heikentäneet talouden tilaa. On vaikea ennustaa niiden vaikutusta BKT-kasvuun, mutta jotkut puhuvat prosentin alentavasta vaikutuksesta kasvulukuihin. Teollisuustuotannon kasvu on edelleen pysynyt kaksinumeroisena, vuonna 1997 arvolla mitattuna 10,8 %. Sen sijaan maataloustuotanto on kasvanut vuositasolla 3,5 %, kun taas palvelukaupan arvo on noussut 8,2 % vuositasolla. Kiinan valuuttavaranto on v. 1998 alkaessa 145 mrd USD, josta vuoden 1999 määrä ei ole noussut. Syitä siihen, että nousu on tyrehtynyt on useita: hallituksen lokakuussa 1997 tekemä päätös, jonka mukaan ulkomaankauppaa käyvät yritykset saavat pitää osan ansaitsemistaan valuutasta, RMB-määräisten talletusten koronalennus lähemmäs valuuttatilien korkoja, Indonesialle annettu laina (2 mrd USD) sekä kaakkois-aasialaisten yritysten valuuttakriisiä seurannut maksujen viivästyminen. Valtion velka on 138 mrd USD, Pitkin vuotta on mediassa esitetty spekulaatioita siitä, että Kiina Kaakkois-Aasian maiden tapaan joutuisi devalvoimaan valuuttansa ennen pitkää. Kannunvalanta on ollut vilkasta. Monet pekingiläisasiantuntijat katsovat edelleen, ettei Kiinan kannata devalvoida, vaikka muiden valuuttojen arvon aleneminen haittaa joitakin Kiinan talouden sektoreita. Kiinan johtajat ovat poliittisesti sitoutuneet valuuttansa vakaana pitämiseen v. 1998 loppuun saakka, jotkut keskuspankin johtajat ovat ryhtyneet puhumaan pidemmällekin menevästä vakauden ajanjaksosta. Kiina on kansainvälisesti saanut paljon kiitosta pidättyvästä valuuttapolitiikastaan. Aasialaisia maita koettelevalla kriisillä on ollut myöskin vaikutuksensa investointeihin; Kiinaan tehdyistä ulkomaisista suorista investoinneista 65 % on tullut Aasian maista. Kiina on viime aikoina houkutellut amerikkalaisia ja eurooppalaisia yrityksiä aasialaisten investoijien paikalle, ja monet monikansalliset yhtiöt ovatkin pitkälti korvanneet aasialaiset investoijat. Ulkomaisessa omistuksessa kokonaan tai osittain olevat yritykset vastaavat 41,1 %:sta maan kokonaisviennistä. Kiina kannustaa uusiin suoriin investointeihin mm. tullien alennusohjelman jatkumisella (toinen syy tähän on WTO-jäsenyyspyrkimykset), tuonnin lisäämisen kannustamisella, verohelpotuksin sekä suuryritysten valuutantuonnin vapauttamisella. Tammikuussa 1998 julkaistiin luettelo aloista, joille Kiina kannustaa ulkolaisia investoimaan, sekä aloista, joille investoimista rajoitetaan. Kiinan pyrkimykset päästä maailman kauppajärjestön WTO:n jäseneksi eivät ole tuottaneet tulosta. Vuonna 1997 odotettiin, että asiasta olisi päästy eteenpäin mm. palvelujen alalla presidentti Jiang Zeminin USA-vierailuun mennessä, mutta toisin kävi, eikä myöskään presidentti Clintonin Kiinan matka kesällä 1998 tuonut edistystä. Myöskin EU:n ja Kiinan välillä on edelleen näkemyseroja, jotka estävät pikaisen liittymisen. Mm. Kiinan ei ole valmis palvelukaupan riittävälle vapauttamiselle ulkomaisille yrittäjille. Kiinan intressit jäsenyyteen ovat suuret, vaikka se on uhitellut, ettei se WTO:ta tarvitse: suurten naapurivaltioiden kasvava kilpailukyky verrattuna Kiinaan on yksi syy, toinen Kiinan halu houkutella korkean teknologian investointeja maahan. Kiinan neuvottelut EU:n, Japanin ja USA:n kanssa jatkuvat. ================================================================ Saadun kehitysavun kokonaismäärä: 3,534 mrd USD (1995) Asukasta kohden: 2,90 USD Suurimmat antajamaat: Japani, Saksa, Ranska, Itävalta; IDA, UNDP, EU ________________________________________________________________ Kehitysavun osuus tuonnista: 2,4 % (1994) Osuus budjetista: 0,05 % (1994) ________________________________________________________________ Suomen kehitysapu: 68,3 mmk (1997) Alkamisajankohta: 1983 ________________________________________________________________ Avun muodot, pääsektorit ja volyymi sekä maksatukset: Suomen ja Kiinan välinen kehitysyhteistyö on ollut suhteellisen vähäistä lukuunottamatta viime vuosina voimakkaasti kasvanutta korkotukiluottojen määrää. Kiina ei kuulu Suomen kehitysyhteis-työn nimettyihin ensisijaisiin kohdemaihin eikä sille ole koskaan vahvistettu määrärahakehystä. Korkotukihankkeiden voimakkaan kasvun johdosta Kiina on maksatusten valossa olla suurimpia Suomen kehitysavun vastaanottajia. Korkotuen määrät Kiinalle vv. 1994—1997:
mmk 52,5 65,5 61,2 67,0 Vuoden 1997 kokonaismaksatukset olivat 68,3 mmk. Korkotuen osuus kokonaismaksatuksista oli 67,0 mmk. Kiinan osuus Suomen kahdenvälisestä yhteistyöstä v. 1997 oli 7,8 %. Suomi on uudelleen aloittamassa kahdenvälisiä kehitysyhteistyöhankkeita Kiinassa. Suomi osallistuu Tiibetissä UNDP:n köyhyydenlieventämishankkeeseen, jolla tuetaan maailman köyhimpiin kuuluvan Qomolangman (Mt. Everestin) alueen asukkaiden toimeentulomahdollisuuksien parantamista maaltamuuton ehkäisemiseksi. Suomen osuus liittyy kestävän kehityksen mukaista turismia tukevan käsityöteollisuuden kehittämiseen. Hankkeen kustannukset v. 1998—2000 ovat 1,5 mmk (alustava arvio). Lisäksi Suomi osallistuu niinikään UNDP:n hankkeeseen, jolla tuetaan Kiinan kylien itsehallinnon ja paikallisvaalijärjestelmän kehittämistä (ns. kylädemokratiaa). Hanke liittyy olennaisesti Suomen tukeen Kiinan oikeusvaltiokehitykselle. Suomen osuudella tuetaan kylävirkailijoiden koulutuskeskuksen oppimateriaalituotantoa. Hankkeeseen on varattu 5 mmk. ================================================================ 10. KULTTUURI JA TIEDOTUSVÄLINEET Suomen ja Kiinan väliset kulttuuriyhteydet, sopimukset ym: kulttuurivaihtosopimus 1982, 3-vuotinen kulttuurivaihto-ohjelma; nykyinen ohjelma voimassa 1997-99, kattaa mm. esittävän taiteen ja näyttelyvaihtoa sekä kahdenvälisen stipendiaattivaihdon. Tiedotusvälineet: vain hallitusta ja puoluetta kannattavat julkaisut sallittuja, TV ja radio valtion omistuksessa ja hallinnassa Tärkeimmät valtakunnalliset, "viralliset" sanomalehdet: Kansan päivälehti, Renmin Ribao, levikki n. 3 milj. KKP:n pää-äänenkannattaja Guangming-päivälehti, Guangming Ribao, levikki n. 1 milj. KKP:n äänenkannattaja China Daily, ainoa englanninkielinen päivälehti, levikki n. 300 000 Lisäksi suuri määrä valtakunnallisia tai alueellisia sanoma- ja aikakauslehtiä sekä erityisalojen julkaisuja, joista jotkut ovat sisällöltään hyvinkin keskustelevia ja kriittisesti yhteiskunnan nykytilaan suhtautuvia. Valtakunnallisia sanomalehtiä esim. Jingji Ribao (Economic Daily), Zhongguo Huanjing Bao (China Environmental News), Fazhi Ribao (Legal Daily). Yleisluontoisia aikakausjulkaisuja esim. Liaowang (Outlook Weekly), Ershiyi Shiji (21st Century). Valtakunnalliset TV- ja radioasemat: Central TV (CCTV), Zhongguo Zhongyang Dianshitai, valtakunnallinen, 5 kanavaa ja 3 kaapelikanavaa Central Broadcasting Corporation, valtakunnallinen Lisäksi monia maakunnallisia ja kaupallisia asemia. ================================================================ 1. Sisäpolitiikka Maaliskuussa 1998 kokoontunut kansankongressi valitsi maalle uuden johdon seuraavaksi viisivuotiskaudeksi. Odotetusti Jiang Zemin jatkaa presidenttinä. Uuteen pääministeriin Zhu Rongjihin kohdistuvat suuret odotukset. Zhu ilmoitti hallituksensa tarttuvan yhtä aikaa useaan suurhankkeeseen: valtionyritykset saneerataan, valtion virkamiehistöä vähennetään puoleen, finanssijärjestelmä reformoidaan, talouskasvu pidetään vakaana. Samaan aikaan on estettävä joukkotyöttömyyden syntyminen ja vahvistettava harvaa ja hapertunutta sosiaaliturvaverkkoa. Uuden hallituksen työ on lähtenyt hyvin käyntiin, mutta sen tulokset alkavat näkyä vasta ensi vuoden puolella. Ennalta-arvaamattomia vaikeuksia Kiinan taloudelle aiheutuu heinä-elokuun tuhoisista suurtulvista. Niiden aiheuttamat vahingot arvioidaan alustavasti 230 miljardiksi yuaniksi. Vuosi 1997 oli neljän suurtapahtuman vuosi. Kiinan taloudellisen avautumisen ja ennennäkemättömän kasvun arkkitehti Deng Xiaoping kuoli helmikuussa. Heinäkuussa Hongkong palautui Kiinan suvereniteetin alle. Syyskuussa kokoontui kommunistisen puolueen 15. puoluekokous, joka määritti maan kehityksen suuntaviivat tuleviksi vuosiksi. Lokakuussa Jangtsejoen virtaus katkaistiin, jotta suurpadon rakennustyöt pääsisivät todenteolla alkamaan. Deng Xiaopingin kuollessa päättyi yksi merkittävä vaihe Kiinan tämän vuosisadan historiassa. Deng oli viimeisiä sen kommunistien veteraanipolven edustajia, jonka omakohtaiseen kokemuspiiriin kuuluivat 1930-luvun "Pitkä marssi", sisällissota ja kansantasavallan perustaminen. Valta siirtyi Dengiltä lopullisesti seuraavalle, kolmannelle sukupolvelle, jonka keskeisenä hahmona on Kiinan kommunistipuolueen pääsihteeri ja presidentti Jiang Zemin. Deng jäi historiaan arvostettuna johtajana, jonka ansioksi myös tavalliset kiinalaiset katsovat viimeisten lähes parinkymmenen vuoden aikana tapahtuneen hyvinvoinnin ja talouskasvun nousun. Tahraksi hänen urallaan jää v. 1989 Tian'anmen-aukion demokratialiikkeen verinen kukistaminen. Kruununsiirtomaana ollut Hongkong siirtyi Iso-Britannialta takaisin Kiinan suvereniteetin alaiseksi . Kiina on luvannut säilyttää Hongkongin erityishallintoalueen kapitalistisen järjestelmän "yksi maa, kaksi järjestelmää" -politiikan mukaisesti vähintään seuraavat 50 vuotta. Hongkong säilyttää myös statuksensa erillisenä vapaakauppa- ja tullialueena. Hongkongin toimeenpanevaksi johtajaksi valittiin (jo joulukuussa 1996)laivanvarustaja-liikemies Tung Chee-hwa, joka on hyvissä väleissä Kiinan keskusjohdon kanssa. Ensimmäiset lakiasäätävän neuvoston vaalit pidetään toukokuussa 1998. Syyskuussa 1997 pidetyssä Kiinan kommunistipuolueen 15. puoluekokouksessa merkittävimpiä teemoja olivat: Talousreformia tullaan jatkamaan, ja lähitulevaisuuden suurimpana haasteena on valtionyritysreformi. Deng Xiaopingin teoria lisättiin puolueen linjan määrittävään litaniaan. Kehitystä kohti oikeusvaltiota nopeutetaan. Lisäksi huomiota herätti puoluejohdon nuorennusleikkaus, jonka seurauksena mm. Jiang Zeminin poliittisena vastustajana tunnettu kansankongressin puhemies Qiao Shi joutui jättämään politbyroon. Uusissa valinnoissa korostui puolueen keskusakatemian ja keskuskurikomitean asema, mikä viitannee korruption vastaisen taistelun voimistumiseen. Puoluekokous päätti myös armeijan miesvahvuuden pienentämisestä 500.000:lla. Lähivuosina Kiinan kommunistipuolueen johtoasemalle ei ole näkyvissä haastajaa. Maan johdolla on kuitenkin edessään suuria haasteita, jotka saattavat vaarantaa taloudellisen kasvun jatkumisen ja poliittisen vakauden. Tappiollisten valtionyritysten saneeraus on välttämätöntä, mutta sen seurauksena työttömyys lisääntyy tuntuvasti. Kattava sosiaalihuoltojärjestelmä, joka tarvittaisiin rakennemuutoksen seurauksia vaimentamaan, on vasta rakenteilla. Vakavat ympäristöongelmat vaativat jatkuvasti enemmän huomiota osakseen. Vähemmistöalueilla, erityisesti Sinkiangissa ja Tiibetissä, esiintyy levottomuuksia.. Kun Hongkong on saatu takaisin, ja Macaonkin hallinnon palauttamisesta v. 1999 on sovittu, on Kiinan jälleenyhdistämiseksi jäljellä enää Taiwan. Taiwanin kysymys on kuitenkin tyystin erilainen, sillä sen eroa muusta Kiinasta ei ole synnyttänyt siirtomaapolitiikka vaan sisällissota. Kommunistisen puolueen johto on sitonut legitimiteettinsä maan jälleenyhdistämiseen, mutta Taiwan näyttää etenevän kiihtyvällä vauhdilla kohti irrottautumista Kiinasta "Taiwanin tasavaltana". Manner-Kiinan ja Taiwanin välinen puolivirallinen neuvotteluyhteys on ollut poikki pari vuotta, mutta liennytykseen tähtäävät keskustelut alkoivat uudelleen syksyllä 1998. 2. Ulkopolitiikka Kiinan harjoittamassa ulkopolitiikassa on vuoden 1997 ja 1998 aikana ollut havaittavissa kaksi määräävää piirrettä: maan itsetunnon kohoaminen ja pyrkimys pitää ulkopoliittiset ongelmat aisoissa. Tämä näkyy hyvin tarkastellessa Kiinan suhteita pohjoisen pallonpuoliskon teollisiin ja jälkiteollisiin valtioihin. Kiina on pyrkinyt ulkopolitiikassaan raivaamaan miinoja, jotka voisivat vaarantaa taloudellisen uudistuspolitiikan onnistumisen. Tämä näkyi hyvin Kiinan Yhdysvaltojen-suhteiden kehityksessä, jotka olivat alamaissa vielä 1995. Myönteisen suhdekehityksen huipentumina voidaan nähdä presidentti Jiang Zeminin vierailu Yhdysvaltoihin lokakuussa 1997 sekä presidentti Clintonin yhdeksänpäiväinen vierailu Kiinaan kesä-heinäkuun vaihteessa 1998. Jiangin vierailu oli ensimmäinen Kiinan valtionpäämiehen virallinen vierailu 12 vuoteen, ja ensimmäinen Kiinan puoluejohtajan matka sitten Deng Xiaopingin matkan v. 1979. Clintonin vierailu oli puolestaan ensimmäinen korkeimman tason amerikkalaisvierailu sitten Tian’anmenin tapahtumien v. 1989, ja pisin yhteen maahan tehty vierailu, jonka Clinton on presidenttikaudellaan tehnyt. Molemmat vierailut korostavat sitä merkitystä, mitä maat toisilleen antavat. Maiden välille ollaan luomassa korulauseen mukaan "strategista kumppanuutta 21. vuosisadalle". Kiinan kannalta tämä tarkoittaa, että se pyrkii hivuttamaan itseään hieman lähemmäksi Yhdysvaltain tasoa suurvaltana, ja käytännössä sitä, että se ei anna erimielisyyksien häiritä suhteiden, ml. kaupalliset suhteet, myönteistä kehitystä. Kiinan ja USA:n välillä onkin alkanut tiivis vuoropuhelu eri aloilla: kaupallisella alalla, sotilaiden kesken, ja myös esim. oikeudellisten viranomaisten välillä. Tosin Kiinan ja Yhdysvaltain suhde sai kovan kolauksen kun NATO:n harhaohjus osui Kiinan suurlähetystöön Belgradissa. Sillä oli vaikutusta mm. WTO neuvotteluihin, jotka ovat maiden välillä alkaneet uudelleen vasta syksyllä 1999. Kiinan suhteet toiseen suurvaltaan, Venäjään, ovat niinikään parantuneet, ja ovat nykyään lähes vapaat rasitteista. Presidentti Jiang vieraili Moskovassa keväällä 1997 ja presidentti Jeltsin tavallaan "ylimääräisellä" vierailulla Pekingissä syksyllä 1997. Jälkimmäisellä vierailulla sovittiin maiden välisen 4300 km pitkän rajaosuuden demarkaatiosta - käytännön työtä on vielä jäljellä. Kesällä 1998 Kiinassa vierailivat niin pmi Kirijenko kuin umi Primakovkin, sen sijaan presidentti Jiangin syyskuun lopulle 1998 suunniteltu Moskovan-vierailu siirtyi Kiinaa koettelevien tulvien takia. Presidentti Jiang ja Jeltsin tapasivat viimeksi elokuussa 1999 ja korostivat maiden rakentavan "strategista kumppanuutta" sekä vastustavan (Yhdysvaltain) hegemoniapyrkimyksiä. Maiden välisenä huolenaiheena on maiden välisen kaupan vähäisyys, vain vajaat 7 miljardia dollaria vuositasolla ei ole paljon kahden suurvallan välillä. Kiina on myös ylläpitänyt suhteita muihin IVY-maihin. Keski-Aasian tasavalloista Kazahstanilla, Kirgisialla ja Tadž ikistanilla on yhteinen maaraja Kiinan kanssa. Huhtikuussa 1996 Kiina allekirjoitti Keski-Aasian tasavaltojen ja Venäjän kanssa sopimuksen luottamusta lisäävistä toimista raja-alueilla. Sopimus on käytännössä hyökkäämättömyyssopimus, sillä se kieltää toista osapuolta vastaan suunnatun sotilaallisen toiminnan sadan kilometrin säteellä rajasta. Sopimus ei koske aseiden vähentämistä, mutta siihen tähtäävä sopimus on seuraavana tavoitteena. Kiinan suhteissa Keski-Aasian tasavaltoihin merkittävä tekijä on raaka-ainevarojen hyväksikäyttö (mm. öljy ja kaasu, jota Kiina tuo rautateitse). Toinen, strateginen intressi Kiinalla on rajoittaa omien läntisiin maakuntiinsa, eritoten Sinkiangiin, suuntautuvaa kiihkoislamilaisten vaikutteiden leviämistä. Kiina käyttää mielellään termiä moninapainen maailma, ja yhtenä näistä navoista nähdään Eurooppa, eritoten Euroopan unioni. Kiinan ja Euroopan unionin väliset suhteet ovat viimeisen vuoden ajan lämmenneet - osasyitä ovat, että Geneven ihmisoikeustoimikunnassa EU-maista mikään ei enää kannattanut Kiinaa tuomitsevaa päätöslauselmaa, sekä Aasian maita kohdannut talouskriisi, jonka seurauksena Kiina toivoo eurooppalaisista ja pohjois-amerikkalaisista investoinneissa olevan aukon täyttäjää. Myös EMU ja euron toteutuminen ovat kiinalaissilmissä positiivisia merkkejä EU:n kohonneesta painoarvosta. Myös EU:n ja Kiinan suhteet kärsivät hetkellisesti Belgradin tapahtumista. EU-Kiina huippukokous siirtyi syksyyn 1999. Kiinan suhteissa lähialueilleen heijastuu sen rooli alueellisena suurvaltana, joka näkee välttämättömänä ylläpitää ympärillään vanhojen keisarillisen Kiinan vasallivaltioiden muodostamaa puskurivyöhykettä. Politiikasta aiheutuu pienemmille naapureille ajoittaista päänsärkyä. Kiinan ja ASEANin suhteissa on ongelmallinen erityisesti kiista Etelä-Kiinan meren atollisaarten omistuksesta. Kiina on yksipuolisesti julistanut Etelä-Kiinan meren kuuluvan sen aluevesiin. Alueella sijaitsevat Paracel- ja Spratly-atollisaariryhmät, joiden omistusoikeudesta kiistelevät lisäksi Filippiinit, Malesia, Brunei ja Vietnam sekä Taiwan. Kiinalla on pienimuotoinen sotilaallinen tukikohta Mischief Reefillä aivan Filippiinien Palawanin saaren luoteisrannikon tuntumassa. Kiinan ja Vietnamin suhteissa vallitsi jääkausi aina 1980-luvun lopulle saakka. Kiinan ja Vietnamin suhteet normalisoitiin muodollisesti marraskuussa 1991. Maiden suhteissa on ollut kuitenkin jatkuvaa jännitystä. ASEAN-jäsenyyden myötä Vietnamin painoarvo Kiinan suhteen on noussut. Kiinan ja Intian muutaman vuoden ajan myönteisenä jatkunut suhdekehitys katkesi Intian ydinkokeisiin, joita Intia on perustellut Kiinan muodostamalla sotilaallisella uhkalla. Viimeaikainen sananvaihto maiden välillä on ollut sävyltään hyvin viileää. Maiden suhteiden voitiin välillä katsoa normalisoituneen presidentti Jiang Zeminin marras–joulukuun vaihteessa 1996 tekemän valtiovierailun jälkeen. Vierailulla solmittiin sopimus raja-alueilla olevien joukkojen vähentämisestä ja luottamusta lisäävien toimien käyttöönotosta jatkona vuoden 1993 sopimukselle, jolla osapuolet sitoutuivat säilyttämään rauhantilan kiistanalaisilla alueilla ja kunnioittamaan vakiintunutta aselepolinjaa. Kiinan suhteita Intiaan rasittaa perinteisesti se, että Kiina on Pakistanin keskeinen tukija ja asetoimittaja. Pakistanin ydinkokeiden yhteydessä Intia syytti Kiinaa Pakistanin ohjusaseen kehittämisen tukemisesta. Pakistanin ja Kiinan suhteet ovat pysyneet läheisinä Pakistanissa valtaapitävästä puolueesta riippumatta. Kiina onkin yhä Pakistanin ohella Intian strategisen suunnittelun lähtökohta. Merkkejä intialais-kiinalaisesta kilpailusta on nähtävissä jo Myanmarissa, joka kuuluu kummankin maan perinteiseen etupiiriin. Myös Tiibetin kysymys muodostaa pysyvän kitkan aiheen. Intian ohjuskokeet 1998 ja 1999 ovat herättäneet Kiinan voimakkaat vastalauseet. Myanmarin kanssa Kiinan arvioidaan kehittävän myös strategista yhteistyötä. Kiinalla on jo Myanmarin rannikolla laivaston kuunteluasema, josta voidaan seurata Etelä-Kiinan merelle suuntautuvaa liikennettä. Rajakauppa Myanmarin kanssa on suhteellisen vilkasta. Kiina käy lisäksi vuoropuhelua Thaimaan, Laosin ja Myanmarin kanssa Mekong-joen yläjuoksun kehittämisestä maiden väliseen vesiliikenteeseen. Japani on Kiinan tärkein kauppakumppani, ja läheinen taloudellinen suhde Japaniin on Kiinalle erittäin tärkeä sen pyrkiessä modernisoimaan talouttaan. Maiden suhteita rasittaa vuosisatainen kilpailuasetelma. Kiista Itä-Kiinan merellä sijaitsevien Diaoyu- eli Senkaku-saarten omistuksesta on aika ajoin aiheuttanut ongelmia. Asiaa mutkistaa se, että Kiinaa edustaa kiistassa käytännössä Taiwan, jonka kalastajat pitävät saaria kalavesiinsä kuuluvina. Vuonna 1997 Kiina ärsyyntyi Japanin ja Yhdysvaltain turvallisuusyhteistyösopimuksen tulkinnasta, jonka mukaan Taiwan kuuluu sopimuksen kattaman maantieteellisen alueen piiriin. Suhdetta pyritään kuitenkin aktiivisesti rakentamaan luottamuksellisemmaksi. Presidentti Jiangin vieraili Japanissa marraskuussa 1998. Kiinan ja Mongolian suhteet normalisoituivat 1980-luvun lopussa oltuaan pitkään käytännössä poikki diplomaattisuhteita lukuunottamatta. Maiden välillä on nyt kasvavaa rajakauppaa. Mongolian suhde Kiinan Sisä-Mongoliaan on lähentynyt, ja Mongoliassa ollaan sisämongolialaisten avustuksella ottamassa uudelleen käyttöön perinteistä mongolikirjoitusta kyrillisten aakkosten sijaan. 3. Suomen ja Kiinan suhteet Kiina tunnusti Suomen . Samana vuonna Suomi lähetti – ensimmäisenä diplomaattiedustajanaan Aasiaan – G. J. Ramstedtin suurlähettilääksi Tokioon. Shanghaihin perustettiin konsulinvirasto, joka oli Tokion suurlähetystön alainen. Kiina ei kuitenkaan suostunut myöntämään eksekvatuuria Suomen edustajille, ennen kuin Suomi toukokuussa 1923 myöntyi antamaan julistuksen maiden suhteiden tasavertaisuudesta ja vastavuoroisuudesta. Julistuksella Suomi luopui ekstraterritoriaalioikeuksista, joista moni entinen siirtomaavalta vielä halusi pitää kiinni. Julistus johti v. 1926 Suomen ja Kiinan tasavallan välisen ystävyyssopimuksen allekirjoittamiseen. Suomen suhteita hoidettiin Tokion suurlähetystön alaisuuteen kuuluneen Shanghain konsulinviraston kautta syyskuuhun 1944 asti, jolloin Kiinan ja Japanin välinen sota sekä myöhemmin sisällissota tekivät suhteiden ylläpitämisen mahdottomaksi. Suomi oli Norjan, Tanskan ja Ruotsin rinnalla ensimmäisiä 1. 10. 1949 perustetun Kiinan kansantasavallan tunnustaneita ja sen kanssa diplomaattisuhteet solmineita länsimaita. Suomi tunnusti Kiinan kansantasavallan , ja diplomaattiset suhteet solmittiin jo samana vuonna . 1960-luku oli hiljaiseloa Suomen ja Kiinan suhteissa. Suomi kuului kuitenkin niihin harvalukuisiin Länsi-Euroopan maihin, jotka eivät missään vaiheessa jäädyttäneet tai katkaisseet suhteita. Kiinan käynnistettyä 1979 talousuudistuksensa vieraili maan varapääministeri Geng Biao Suomessa ja avasi korkean tason yhteydenpidon. Suomen vastaavan avauksen teki ulkoasiainministeri Paavo Väyrynen 1984. Pääministeri Kalevi Sorsa vieraili Kiinassa 1986. Tasavallan presidentti ja rouva Koivisto olivat valtiovierailulla Kiinassa 1988. Vuoden 1989 kesäkuun tapahtumat eivät katkaisseet hallitustason yhteydenpitoa Kiinan kanssa. Ulkomaankauppaministeri Pertti Salolainen vieraili Kiinassa lokakuussa 1989. Sen jälkeen on vuosittain vähintäin yksi valtioneuvoston jäsen vieraillut Kiinassa. Virallinen korkean tason vierailuvaihto vv. (elokuu): 1992 Vierailuvaihto Suomen ja Kiinan välillä ryöpsähtää hiljaisten vuosien jälkeen uusiin mittasuhteisiin: Suomessa vierailevat pääministeri Li Peng välilaskulla, varapääministerit Tian Jiyun ja Zhu Rongji, tiede- ja teknologiakomission vpj Deng Nan ja kansankongressin vpj Chen Muhua. Kiinassa käyvät ulkoministeri Paavo Väyrynen ja ympäristöministeri Sirpa Pietikäinen. 1993 Vierailuvaihto jatkuu: ulkomaankauppaministeri Pertti Salolainen Kiinaan ja oikeusministeri Xiao Yang Suomeen. 1994 Vierailujen uusi aalto: Kiinassa vierailevat mm. eduskunnan puhemies Riitta Uosukainen, pääministeri Esko Aho, kehitysyhteistyöministeri Toimi Kankaanniemi, kauppa- ja teollisuusministeri Seppo Kääriäinen, puolustusvoimien komentaja Jan Klenberg, Suomen Pankin pääjohtaja Sirkka Hämäläinen ja oikeuskansleri Jorma S. Aalto. Suomessa vierailevat mm. poliittisen neuvoa-antavan komitean pj Li Ruihuan ja ulkoministeri Qian Qichen. 1995 Ensimmäinen Kiinan valtionpäämiehen vierailu Suomeen: presidentti Jiang Zemin vierailee Suomessa Muita vierailuja Suomeen: varapääministeri Li Lanqing, puolustusministeri Chi Haotian ja siviiliasiainministeri Doje Cering Suomesta vierailee Kiinassa: oikeusministeri Anneli Jäätteenmäki, maa- ja metsätalousministeri Kalevi Hemilä 1996 Tasavallan Presidentti Martti Ahtisaari tekee valtiovierailun Kiinaan huhtikuussa. Vierailuja Suomeen: varapääministeri Zou Jiahua Muita vierailuja Suomesta: kauppa- ja teollisuusministeri Kalliomäki, liikenneministeri Linnainmaa, KHO:n presidentti Hallberg 1997 Vierailuja Suomeen: varapääministeri Wu Bangguo, tarkastusministeri Cao Qingze, kemian teollisuuden ministeri Gu Xiulian, valtiovarainministeri Liu Zhongli; Kansan vapautusarmeijan yleisesikunnan päällikkö kenr. Fu Quanyou Vierailuja Suomesta: puolustusministeri Taina, ulkomaankauppaministeri Norrback; oikeusministeriön vankeinhoidon ylijohtaja Lång, Helsingin Yliopiston rehtori Raivio Tasavallan Presidentti Martti Ahtisaari tapasi syyskuussa välilaskullaan matkalla Japaniin presidentti Jiang Zeminin 1998 Vierailuja Suomesta: puolustusvoimien komentaja Hägglund toukokuussa, maa- ja metsätalousministeri Hemilä kesäkuussa, ulkoministeri Halonen syyskuussa, pääministeri Lipponen lokakuussa 1999 Presidentti Ahtisaari kesäkuussa, pääesikuntapäällikkö kenrl. Matti Kopra huhtikuussa
Hallitustason vierailuvaihdon lisäksi on Suomen ministeriöillä, keskusvirastoilla, tiedeyhteisöllä ja korkeakoululla, kulttuurilaitoksilla sekä yrityksillä runsaasti yhteyksiä Kiinaan. Kiinan-matkailu on myös suosittua. Turistien määrä v. 1997 MEKin mukaan oli 27.000. Suomi avasi pääkonsulinviraston Shanghaihin uudestaan v. 1996. ================================================================ 12. ASEMAMAATA KÄSITTELEVÄÄ AINEISTOA Suositeltavaa kirjallisuutta Viime vuosina on julkaistu runsaasti uusia Kiinaa käsitteleviä teoksia. Seuraavassa on mainittu vain eräitä yleisteoksia sekä suomeksi julkaistuja kirjoja. Kulttuurivallankumouksen ) jälkeen Kiinassa on tapahtunut suuria muutoksia, joten vanhempien kirjojen tietoihin ja kuvauksiin on suhtauduttava varauksella. Kaunokirjallisuus ja matkakuvaukset: Ba Jin: Perhe Pearl S. Buck: useita teoksia, mm. Hyvä maa, Naistenpiha, Äiti Chang Jung: Villijoutsenet; kolmen kiinattarentarina Cheng Nien: Life and Death in Shanghai (1986) Han Suyin: useita teoksia Linda Jakobson: Mureneva muuri (1988), Miljoona totuutta (1997) Jaakko Kaurinkoski: Lohikäärmeen vuosi (1977), Kiinalaista arkipäivää (1978) Lao She: Rickshaw Boy Lin Jutang: useita teoksia Mark Salzman: Rautaa ja silkkiä (1990) Peter Sandberg: Mannerheimin valokuvia Aasian- matkalla 1906-1908 Amy Tan: Keittiöjumalan vaimo, Ilon ja onnen kirjeet Paul Theraux: Rautakukon kyydissä Matkaoppaat: (Beijing Scene): Beijing Scene Guidebook 1997 Tauno-Olavi Huotari: Kiinan nähtävyyksiä Kapla - Sobin ym.: The China Guidebook (7th ed.) (Lonely Planet): China Survival Kit (1996) (Nagel): Encyclopedia-Guide, China (Suomi-Kiina-seura) Kiinaa matkalle - sanoja ja sanontoja (1996) Historia, politiikka, yleisteokset: J. Becker: Hungry Ghosts, China’s Secret Famine (1996) M. Bond (toim.): The Psychology of the Chinese People (1986) D. Bonavia: Deng (1989) F. Butterfield: Alive in the Bitter Sea (1982) Deng Maomao: My Father Deng Xiaoping (1995); myös suomeksi P. E. Ebrey (toim.): Chinese Civilization, A Sourcebook (2nd Ed. 1991) J.K. Fairbanks: The Great Chinese Revolution (1989) China - A New History (1992) Goodman - Segal (toim.): China Deconstructs: Politics, Trade and Regionalism (1994) S. Hoe: Chinese Footprints, Women's History in China I. Hsü: The Rise of Modern China (1990) W. J. F. Jenner: The Tyranny of History, The Roots of China's Crisis (1992) Kristof - WuDunn China Wakes (1997) T. H. C. Lee: China and Europe R. MacFarquhar: The Politics of China, The Eras of Mao and Deng R. Garside: Coming Alive, China After Mao (1981) Huotari - Seppälä: Kiinan kulttuuri (1993) Kallio - Leitzinger: Taiwan, Kiinan tasavalta (1994) K. Lieberthal: Governing China, From Revolution Through Reform (1995) Mackerras - Yorke: The Cambridge Handbook of Contemporary China (1991) W. Overholt: China: the Next Economic Superpower (1993) A. Peyrefitte: La Chine c'est réveillée H. E. Salisbury: The New Emperors, Mao & Deng: A Dual Biography (1990) W. Rodzinski: The Walled Kingdom, A History of China from 2000 BC to the Present (1985) S. D. Seligman: Dealing with the Chinese (1990) E. Snow: Punatähti Kiinan yllä J. Spence: The Search of Modern China (1990), The Gate of Heavenly Peace (Suomi-Kiina-seura): Kiinan-kaupan käsikirja (1995) Kiina sanoin ja kuvin -aikakauslehti C. A. S. Williams: Outlines of Chinese Symbolism and Art Motives (3rd Ed.) C. Lindqvist: Merkkien valtakunta (1992) R. Terrill: The White-Boned Demon: A Biography of Madame Mao Zedong (1984) M. Uola: Suomi ja Keskuksen valtakunta, Suomen suhteet Kiinan tasavaltaan ) / Home / Maps /All Copyrights Reserved |
